Vastatapahtuma

Vastatapahtuma eli komplementtitapahtuma [1] (engl. complementary event) tai joskus vain vastatapaus [2] on yksi toden­näköisyys­laskennassa perus­käsitteistä. Annetun ­tapahtuman vasta­tapahtumalla tarkoitetaan tilannetta, jossa kyseinen tapahtuma ei toteudu. Jos jonkin tapahtuma todennäköisyys on A, sen vasta­tapahtuman toden­näköisyys on 1 – A.

Joukko-opillinen määritelmä

Jokainen kysymykseen tuleva tapahtuma, jolle toden­näköisyys voidaan määrittää, koostuu tietystä joukosta satunnaisilmiön alkeis­tapauksia, ja vastatapahtuma muodostuu satunnaisilmiön perusjoukon kaikista muista alkeistapauksista. Tapahtuman A {\displaystyle A} vastatapahtumaa merkitään yleensä A ¯ {\displaystyle {\bar {A}}} [1], A {\displaystyle A'} , A c {\displaystyle A^{c}} [2][3] tai C A {\displaystyle C^{A}} [4].[1][5][6][2][7][8]

Vastatapahtuma voidaan merkitä joukko-opin käsittein A ¯ = Ω A . {\displaystyle {\bar {A}}=\Omega \setminus A.} Määritelmä tekee tapahtumasta ja vastatapahtumasta erilliset tapahtumat.[4]

Esimerkkejä

Tapahtuman alkeistapauksia voidaan kohdella joukon alkioina. Joukot, jotka jakavat perusjoukon kahteen osaan, ovat toisilleen komplementit joukot. Joukon A {\displaystyle A} komplementtijoukko A c {\displaystyle A^{c}} määritellään A c := { ω Ω ; ω A } . {\displaystyle A^{c}:=\{\omega \in \Omega ;\omega \notin A\}.} Jos tapahtuma on tyhjä joukko, on sen vastatapahtuma perusjoukko, ja päinvastoin: Ω c = {\displaystyle \Omega ^{c}=\emptyset } ja vastaavasti c = Ω . {\displaystyle \emptyset ^{c}=\Omega .} Nopanheitossa tapahtuman "vähintään nelonen" vastatapahtuma olisi "korkeintaan kolmonen" eli { 1 , 2 , 3 } . {\displaystyle \{1,2,3\}.} Tapahtuma ja vastatapahtuma muodostavatkin yhdessä perusjoukon: { 1 , 2 , 3 } { 4 , 5 , 6 } = { 1 , 2 , 3 , 4 , 5 , 6 } {\displaystyle \{1,2,3\}\cup \{4,5,6\}=\{1,2,3,4,5,6\}} luonnollisella tavalla.[2][4][3]

Komplementtisääntö

Todennäköisyys, että alkeistapaus ω {\displaystyle \omega } kuuluu perusjoukkoon Ω {\displaystyle \Omega } on yksi. Samasta syystä voidaan sanoa, että alkeistapaus kuuluu varmuudella aina tapahtumaan tai vastatapahtumaan, sillä perusjoukko muodostuu niistä. Silloin on

P ( A  tai  A ¯ ) = P ( A A ¯ ) = P ( A ) + P ( A ¯ ) = 1. {\displaystyle P(A{\text{ tai }}{\bar {A}})=P(A\cup {\bar {A}})=P(A)+P({\bar {A}})=1.} [1]

Silloin vastatapahtuman A ¯ {\displaystyle {\bar {A}}} todennäköisyys on

P ( A ¯ ) = 1 P ( A ) . {\displaystyle P({\bar {A}})=1-P(A).} (komplementtisääntö) [1][6][2]

Lähteet

  1. a b c d e Alatupa, Sami et al.: Pitkä Sigma 6, s. 110−118. (lukion pitkän matematiikan oppikirja). Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-31-5343-4.
  2. a b c d e Ruskeapää, Heikki: Todennäköisyyslaskenta I (Arkistoitu – Internet Archive)(luentomoniste), Turun Yliopisto, 2012
  3. a b Sottinen, Tommi: Todennäköisyysteoria, syksy 2006 (10 op, 5 ov) (Arkistoitu – Internet Archive) (luentomoniste), s. 4−13, Helsingin Yliopisto, 2006
  4. a b c Kivelä, Simo K.: Todennäköisyyslaskennan peruskäsitteet, M niin kuin matematiikka, 10.8.2000
  5. Jyväskylän yliopisto: VI.2. Äärellinen todennäköisyyskenttä, 2008
  6. a b Jyväskylän yliopisto: VI.2. Aksiomatisointi, 2008
  7. Weisstein, Eric W.: Event (Math World – A Wolfram Web Resource) Wolfram Research. (englanniksi)
  8. Etälukio: Komplementtitapaus (Arkistoitu – Internet Archive)