Ruotsin Saint-Barthélemy
| Ruotsin Saint-Barthélemy Svenska Sankt-Barthélemy (ruotsiksi) Saint-Barthélemy suédois (ranskaksi) | |||
|---|---|---|---|
1784–1878 | |||
| |||
| |||
|
| |||
|
| |||
| Valtiomuoto | Ruotsin siirtomaa | ||
| Monarkki | Ensimmäinen: Kustaa III (1784–1792) Viimeinen: Oskar II (1872–1878) | ||
| Kuvernööri | Ensimmäinen: Salomon von Rajalin (1785–1787) Viimeinen: Bror Ludvig Ulrich (1868–1878) | ||
| Pääkaupunki | Gustavia | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 21,24[1] km² | ||
| Väkiluku (1875) | 2 374[1] | ||
| Historia | |||
| – vaihtokauppa, saari Ranskalta Ruotsille | 1. heinäkuuta 1784 | ||
| – myytiin takaisin Ranskalle | 16. maaliskuuta 1878 | ||
| Kielet | ruotsi, ranska | ||
| Edeltäjä |  Ranskan kuningaskunta | ||
| Seuraaja |  Guadeloupe | ||
| Infobox OK | |||
Ruotsin Saint-Barthélemy (ruots. Svenska Sankt-Barthélemy, ransk. Saint-Barthélemy suédois) oli Ruotsin siirtomaa, joka oli olemassa 94 vuoden ajan, vuodesta 1784 vuoteen 1878.
Historia
Ruotsin valta Saint-Barthélemyn saarella alkoi, kun vuonna 1784 yksi Ludvig XVI:n ministereistä antoi Ranskan Karibian saaren vaihtokauppana Ruotsille kauppaoikeuksista satamakaupungissa Göteborgissa. Ranska osti saaren takaisin Ruotsilta vuonna 1878.[2] Saaren kautta kuljetettiin muun muassa orjia.[3]
Ruotsin Saint-Barthélemyn ensimmäinen kuvernööri Salomon von Rajalin purjehti paikalle Sprengtporten-fregatilla, jonka kotisatama oli Suomenlinna. Saari oli pääasiassa kalliota, ja siellä elävät asukkaat olivat köyhiä kalastajia ja pienviljelijöitä.[3] Saari ei houkuttanut siirtolaisia, mutta sinne lähti hallintovirkailijoita, sotilaita ja muutama kirkonmies. Myös satama työllisti muutamia.[3] Saint-Barthélemy sijaitsi alueella, joka oli jatkuvasti kansainvälisten konfliktien keskellä. Ruotsi käytti hyväkseen puolueettomuuttaan ja salli satamansa käytön kaikille tasavertaisesti.[3]
Saint-Barthélemysta kehittyi orjien tukkukauppa. Saaren kautta välitettiin orjia muille Karibian saarille ja Yhdysvaltoihin. Gustaviasta kehittyi nopeasti kansainvälinen kaupunki, ja siellä asui lopulta 6 000 asukasta.[3] Orjakaupan lopettaminen vaikutti Saint-Barthélemyn elämän hiipumiseen. Kun Euroopassa alettiin viljellä juurikasta, myös sokerikauppa hiipui. Luonnonkatastrofit ja Gustavian tulipalo huononsivat saarta entisestään.[3] Saint-Berthélemy siirrettiin Ruotsilta Ranskalle vuonna 1878.[3]
Nykyisin Saint-Barthélemy on vauras turistikohde. Gustaviassa elää vielä henkilöitä, jotka muistavat esi-isiensä yhteydet Ruotsiin. Ruotsalaisten saarelle rakentamasta kirkosta on jäljellä enää vain kellotorni.[3]
Kuvernöörit
- Salomon von Rajalin (maaliskuu 1785 – maaliskuu 1787)
- Pehr Herman Rosén von Rosenstein (huhtikuu 1787 – kesäkuu 1790)
- Carl Fredrik Bagge af Söderby (kesäkuu 1790 – marraskuu 1795)
- Georg Henrik Johan af Trolle (marraskuu 1795 – tammikuu 1801)
- Hans Henrik Anckarheim (tammikuu 1801 – helmikuu 1812)
- Berndt Robert Gustaf Stackelberg (helmikuu 1812 – lokakuu 1816)
- Johan Samuel Rosensvärd (lokakuu 1816 – syyskuu 1818)
- Carl Fredrik Berghult (väliaikainen kuvernööri, syyskuu 1818 – elokuu 1819)
- Johan Norderling (elokuu 1819 – 2. toukokuuta 1826)
- James Haarlef Haasum ja Lars G. Morsing (toukokuu 1826 – lokakuu 1833)
- James Haarlef Haasum (lokakuu 1833 – elokuu 1858)
- Fredrik Carl Ulrich (lokakuu 1858 – elokuu 1868, myös väliaikainen kuvernööri heinäkuu 1841 – marraskuu 1842, heinäkuu 1844 – marraskuu 1845, toukokuu 1853 – lokakuu 1854)
- Georg Wilhelm Netherwood (väliaikainen kuvernööri elokuu 1868 – joulukuu 1868)
- Bror Ludvig Ulrich (joulukuu 1868 – 16. maaliskuuta 1878)
- Alarik Helleday (väliaikainen kuvernööri kesäkuu 1874 – marraskuu 1875)
Lähteet
- ↑ a b Linder, Nils; Meijer, Bernhard; Olsson, Bror Ferdinand; Rosén, John; Westrin, Theodor: Nordisk familjebok: konversationslexikon och realencyklopedi, innehållande upplysningar och förklaringar om märkvärdiga namn, föremål och begrepp. Tukholma: Expeditionen af Nordisk familjebok. (ruotsiksi)
- ↑ St. Barts island history St. Barths Online. Viitattu 12.9.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Puukka, Päivi: Suomalaistehtaat käyttivät orjien kasvattamaa sokeriruokoa – ruotsalais-suomalainen siirtomaaherruus huipentui orjakauppasatamaan Karibialla Yle Uutiset. 20.10.2019. Viitattu 13.12.2019.
Kirjallisuutta
- Aaltonen, Jouko ja Sivonen, Seppo: Orjia ja isäntiä. Into, 2019.
