Mielikki

Tämä artikkeli tai sen osa saattaa sisältää uutta tutkimusta tai vahvistamattomia väitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lisätietoja saattaa olla keskustelusivulla.

Mielikki (Aninka) oli muinaissuomalaisten uskonnon jumaluus, naispuolinen metsänhenki. Mielikki oli metsän kuninkaan Tapion vaimo. Metsästysuskomusten mukaisesti metsästäjien oli joskus puheltava ja laulettava viettelevästi sekä imartelevasti Mielikille saadakseen tältä lahjana saalista. Mielikkiä pidettiin metsän "taloustöiden" eli siistimisen, koristelun ja kaunistamisen hoitajana. Työn tuloksia, metsän kauneutta, kuten myös Mielikin omaa kauneutta, kannatti metsässä liikkuessaan kehua. Mielikin uskottiin myös lepyttävän miestään Tapiota, jos tämä tuli huonolle tuulelle ja usutti voimat metsämiehiä vastaan.

Harvoin ihmisille näyttäytyessään Mielikki usein huvikseen pukeutuu Tapion harmaaseen naavaturkkiin ja -hattuun. Katsojan silmissä kuusikossa kulkee höperö vanhus, joka laskee mättäiden marjoja. Ihminen ei voi tietää, että metsän ylväs emäntä siinä arvioi tulevaa mustikkasatoa.

Mielikki on taitava parantaja. Hän hoitaa ansoihin jääneet käpälät ja tassut, pesästä pudonneet linnunpoikaset sekä metsokukkojen taisteluhaavat. Metsän parantavat kasvit hän kerää huolellisesti talteen, ja niinpä hänellä on sopivia rohtoja myös ihmisten vaivoihin, jos joku vain keksii käydä pyytämässä. Mielikin käyttämiä kasveja ovat muun muassa kanerva ja kataja.

Mielikkiä rukoiltiin erityisesti pienriistaa pyydettäessä. Pienriistan pyytäjän, sienestäjän ja marjastajan kannatti lausua metsään mennessään:

"Siniviitta, viidan eukko, / mieluinen metsän emäntä! / Anna tie, avaa portti / minun metsällä käydessäni."

Mielikin nimi juontuu onnea ja kohtaloa merkinneestä mielu-sanasta. Kalevalassa Lemminkäinen kutsuu Mielikkiä myös Mimerkiksi:

"Tapion talon isäntä / Tapion talon emäntä / Metsän ukko halliparta / Metsän kultainen kuningas / Mimerkki, metsän emäntä / Metsän armas antimuori / Siniviitta viian eukko / Punasukka suon emäntä!"

Lähteet

• Vollmer, Wilhelm: "Wörterbuch der Mythologie". Digitale bibliothek CD-ROM edition (containing the text of the 3rd edition from 1874). © Directmedia Publishing GmbH Berlin, 1999. ISBN 3-932544-22-6

n k m Kalevala Kalevala-eepos Elias Lönnrot Hahmot Henkilöt Aino Joukahainen Kalervo Kullervo Kyllikki Lemminkäinen Marjatta Pohjolan emäntä (Louhi) Pohjolan isäntä Pohjolan tytär Sampsa Pellervoinen Seppo Ilmarinen Tiera Untamo Väinämöinen Yliluonnolliset Ahto Antero Vipunen Hiisi Iku-Turso Ilmatar Kaleva Mielikki Nyyrikki Tapio Tuonelan emäntä Tuonen poika Tuonen tytti Ukko Vedenväki Vellamo Vetehinen Eläimet Hiiden hirvi Iso härkä Kokko Suomuhauki Tuonen joutsen Tapahtumia ja käsitteitä Impilinna Iso tammi Kilpalaulanta Kultaneito Sammon ryöstö Sampo Tulikipuna Väinämöisen haava Väinämöisen kiellot Väinämöisen tie Väinämöisen tuomio Yhdeksän sairautta Maantiede Ahtola Kalevalan maa (Väinölä) Pohjola Saari Sarajas Tuonela Tuonelan virta Vuojola Kulttuuri Elokuvat Kalevala – Uusi aika Rauta-aika Sampo Näytelmät Kullervo Kypron prinsessa Kirjallisuus Kalevala suomeksi Kalevipoeg Kanteletar Koirien Kalevala Kullervon tarina Sammon salaisuus Suomen kansan vanhat runot Suur-Kalevala Väinämöisen paluu Kuvataide Aino-taru Aino, merelle katsova Ilmarinen kyntää kyisen pellon Ilmarinen kyntää kyisen pellon (veistos) Ilmatar ja sotka Joukahaisen kosto Kullervon kirous Kullervon sotaanlähtö Lemminkäisen äiti Purren valitus Runonlaulajan patsas Sammon puolustus Sammon taonta Väinämöisen laulu Väinämöisen lähtö Väinämöisen soitto Runous Kalevalamitta Kantele Luotteet Runonlaulaja Runonlaulajan kädet Vienan runokylät Yhdistyksiä ja yhteisöjä Helkanuorten liitto Juminkeko-säätiö Kalevalaisen Runokielen Seura Kalevalaisten naisten liitto Kalevala Koru Kalevalaseura Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Muuta Elias Lönnrotin muistomerkki Kalevalakylä Kalevala-muistomerkki Kalevalan päivä Kalevalatalo Kalevala kuvataiteissa Kalevala musiikissa