Mary Boleyn

Mary Boleyn (n. 1499 – 19. heinäkuuta 1543) kuului Boleynin aatelisperheeseen, jolla oli runsaasti vaikutusvaltaa 1500-luvun alussa. Mary oli yksi Englannin kuningas Henrik VIII:n rakastajattarista, ja lisäksi väitetään, että hän oli myös ollut Henrik VIII:n kilpailijan, Ranskan kuningas Frans I:n rakastajatar. Hän oli kahdesti naimisissa, ja useimmat historioitsijat uskovat hänen olleen kuningatar Anna Boleynin vanhempi sisar. Jotkut historioitsijat ovat yhä sitä mieltä, että hän oli nuorempi sisar, mutta Maryn lapset ja Annan tytär uskoivat Maryn olleen vanhempi.

Lapsuus ja nuoruus

Mary syntyi Heverin linnassa Kentissä. Hän oli varakkaan diplomaatin Thomas Boleynin ja tämän puolison, lady Elizabeth Howardin tytär. Mitään konkreettisia todisteita hänen oikeasta syntymäajastaan ei ole, mutta ilmeisestikin hän syntyi vuosien 1499 ja 1508 välillä. Useimmat historioitsijat ovat päätyneet varhaisempaan ajankohtaan noin vuonna 1499.^[1] On runsaasti asiakirjatodisteita siitä, että hän oli myös Boleynin perheen vanhin lapsi.^[2] Todisteisen mukaan Boleynien jälkeläiset uskoivat Maryn olleen vanhin lapsi: vuonna 1597 hänen lapsenlapsensa lordi Hunsdon vaati itselleen Ormonden jaarlin arvonimeä sillä perusteella, että hän oli Boleynien laillinen perijä. Aristokratian tiukkojen perintösääntöjen mukaan arvonimi olisi kuulunut Elisabet I:lle, Anna Boleynin tyttärelle, mikäli Anna olisi ollut vanhin lapsi, sillä arvonimi periytyi perheen vanhimman tyttären kautta miespuolisten perillisen kuoltua.

Aiemmin uskottiin, että Mary oli saanut koulutuksensa ulkomailla ja viettänyt jonkin aikaa arkkiherttuatar Margareeta Itävaltalaisen hovissa, mutta nykyään on selvinnyt, että Anna Boleyn oleskeli arkkiherttuattaren hovissa. Mary vietti suurimman osan lapsuudestaan Englannissa. Vuonna 1514 hän lähti ulkomaille, kun hänen isänsä oli saanut hänelle hovineidon paikan kuninkaan sisaren, Maria Tudorin hovissa, kun prinsessa lähti Ranskaan naidakseen Ranskan kuningas Ludvig XII:n. Kun seurue oli oleskellut Pariisissa muutaman viikon, kaikki kuningattaren englantilaiset hovineidot käskettiin kotiin. Mary Boleyn sai kuitenkin jäädä – ehkäpä siksi, että hänen isänsä oli Englannin uusi suurlähettiläs. Jopa senkin jälkeen, kun Maria Tudor palasi Englantiin miehensä kuoltua 1. tammikuuta 1515. Mary Boleyn jäi uuden kuninkaan, Frans I:n ja tämän kuningattaren hoviin.

Ranskan kuninkaan rakastajatar

Maryn seuraksi Pariisiin saapuivat hänen isänsä sir Thomas ja hänen nuorempi sisarensa Anna, joka oli viettänyt vuoden Hollannissa. Tänä aikana Marysta tuli oletettavasti kuningas Frans I:n rakastajatar, joka kuvasi myöhemmin häntä sanoilla "kaikkein pahamaineisin huora". Kun kuninkaallinen suhde päättyi, Marylla oli muita suhteita, jotka johtivat lopulta siihen, että hänet vapautettiin hovin palveluksesta ja lähetettiin kotiin Englantiin.^[3] Joiden historioitsijoiden mukaan Maryn kevytmielisyyttä on suuresti liioiteltu, mutta yleensä on kuitenkin oletettu väitteiden olleen ainakin osittain totta.

Maryn vanhemmat ja sisar olivat kauhuissaan tämän käytöksestä ja helpottuneita, kun saattoivat lähettää tämän takaisin Englantiin vuonna 1519.^[4] Hän sai uuden paikan Englannin kuningattaren Katariina Aragonialaisen hovinaisena tämän ja kuningas Henrik VIII:n viimeisenä kymmenenä avioliittovuotena.

Englannin kuninkaan rakastajatar ja ensimmäinen avioliitto

Vuosi sen jälkeen kun Mary oli palannut Englantiin, hän avioitui 4. helmikuuta 1520 William Careyn kanssa. Carey oli varakas hovimies, jolla oli vaikutusvaltaisia ystäviä ja jota kuningas Henrik VIII suosi. Kuningas oli jopa vieraana heidän häissään. Saattoi hyvinkin olla, että hän aloitti suhteen Maryn kanssa pian häiden jälkeen. Suhteen alkamisaikaa ei tiedetään tarkkaan monistakin syistä. Ensinnäkään kukaan ei tiedä sen tarkkaa päättymispäivää. Toisekseen suhde ei koskaan ollut julkinen, eikä Mary ollut tunnettu kuninkaan rakastajattarena. Englannissa käyttäydyttiin toisin kuin Ranskassa, missä kuninkaan rakastajattarella oli julkinen asema.^[5] Joko suhteen aikana tai sen päätyttyä huhuttiin, että kuningas olisi ollut Maryn molempien lasten isä.

Erään todistajan mukaan Maryn poika muistutti kuningasta, mutta kyseinen todistaja on Isleworthin kirkkoherra John Hales, joka noin kymmenvuotiaan pojan tavattuaan huomautti näheensä “nuoren herra Careyn”, jonka jotkut munkit uskoivat olevan kuninkaan äpäräpoika. Mitään aikalaistodisteita ei ole siitä, että Henry Carey olisi ollut kuninkaan biologinen lapsi, ja tuon aikakauden säilyneistä dokumenteista selviää, että Henry syntyi maaliskuussa 1526, mutta suhteen uskottiin jo päättyneen ennen sitä.^[6]

Sisar nousee valtaan

Maryn sisar Anna Boleyn palasi Englantiin vuonna 1522 ja kohosi hovissa hyvin suosituksi. Sisaret eivät olleet erityisen läheisiä ja liikkuivat eri piireissä. Myöhemmin Henrik VIII rakastui Annaan.

Vaikka Maryn väitetään olleen Annaa kauniimpi, Anna tuntuu olleen sisarista kunnianhimoisempi. Hän kieltäytyi suostumasta kuninkaan rakastajattareksi – varmaankin pikemminkin nokkeluutensa kuin hyveellisyytensä vuoksi. Hän tiesi, että Henrik halusi sitä mitä ei voinut saada, ja Anne oli tarpeeksi terävä torjuakseen kuninkaan lähentelyt, mikä sai tämän haluamaan häntä vain enemmän.^[7] Vuoden 1527 puoliväliin mennessä Henrik oli päättänyt naida Annan. Anna hyväksyi kuninkaan kosinnan, ja siten hänestä tuli "toinen nainen", kun kuningas koetti saada avioliittonsa Katariina Aragonialaisen kanssa mitätöityä.

Vuotta myöhemmin, kun Maryn aviomies kuoli hikitautiin, Henrik VIII antoi Anna Boleynille Maryn pojan, nuoren Henry Careyn huoltajuuden. Englannin yläluokan parissa oli varsin tavallista lähettää lapsia jonkun varakkaan sukulaisen kotiin kasvatettavaksi, ja Maryn tapauksessa se oli varmaan erityisen tarpeen siksi, että aviomiehensä kuoltua hänellä oli huomattavia velkoja, ja tässä tilanteessa hänen sisarensa saattoi auttaa. Anna järjesti sisarenpoikansa luostarikouluun. Maryn isä ei osoittanut mitään halua auttaa rahapulassa olevaa tytärtään. Anna Boleyn sai kuitenkin järjestettyä Marylle vuosittaisen sadan punnan eläkkeen.^[8]

Toinen avioliitto

Kun Anna matkusti Henrik VIII:n kanssa Calais’n kaupunkiin vuonna 1532, Mary oli mukana hänen seurueessaan. Anna kruunattiin Englannin kuningattareksi 1. kesäkuuta 1533, ja saman vuoden syksynä hän synnytti ensimmäinen lapsensa, tytär Elisabetin. Vuonna 1534 Mary avioitui salaa William Staffordin kanssa. William oli aateliton mies, jolla oli vain pienet tulot. Sen vuoksi historioitsijat ovat aina epäilleet, että kyse oli rakkausavioliitosta – mitään muuta syytä sille, miksi Mary olisi nainut alempi arvoisen miehen, ei ollut. Kun avioliitto paljastui, Maryn perhe kielsi hänet, ja kuningatar Anna karkotti pariskunnan hovista.

Maryn taloudellinen tilanne oli niin huono, että hän joutui anomaan kuninkaan neuvonantajaa, Essexin jaarli Thomas Cromwelliä, puhumaan hänen puolestaan kuninkaalle. Henrik ei kuitenkaan välittänyt Maryn vaikeuksista. Niinpä Mary pyysi Cromwelliä puhumaan isälleen, sedälleen ja veljelleen, mutta siitäkään ei ollut hyötyä. Yllätten Anna leppyi ensin. Hän lähetti Marylle upean kultaisen pikarin ja jonkin verran rahaa, mutta kieltäytyi silti päästämästä sisartaan hoviin. Osittaista sovintoa pidemmälle he eivät enää päässet, eivätkä he tavanneet vuoden 1534 ja Annan kuoleman vuonna 1536 välillä.

Maryn elämästä vuoden 1534 ja hänen sisarensa Annan 19. toukokuuta 1536 tapahtuneen teloituksen välillä ei tiedetä. Mary ei tavannut äitiään, eikä käynyt sisarensa Annan luona, kun hän oli vangittuna Towerissa. Hän ei myöskään yrittänyt tavata veljeään Georgea, joka oli myös vangittuna. Siitäkään ei ole todisteita, että hän olisi kirjoittanut sisaruksilleen. Enonsa Norfolkin herttuan Thomas Howardin tavoin hän ehkä piti viisaampana ottaa etäisyyttä epäsuosioon joutuneisiin sukulaisiinsa.

Mary ja hänen puolisonsa elivät hovista karkotettuina Rochfordissa Essexissä. Annan teloituksen jälkeen Maryn äiti vetäytyi hovista ja kuoli eristäytyneenä vain hieman yli vuosi tyttären kuoleman jälkeen. Maryn isä sir Thomas kuoli seuraavana vuonna. Vanhempiensa kuoleman jälkeen Mary peri joitakin Boleynien kiinteistöjä Essexistä. Hän tuntuu viettäneen lopun elämäänsä tuntemattomana ja varsin mukavasti toisen aviomiehensä kanssa. Hän kuoli hieman yli neljäkymmentävuotiaana, oman aikakautensakin mittapuulla suhteellisen varhaisessa iässä, 19. heinäkuuta 1543.

Lapset

Mary sai aviomiehensä William Careyn (1495 – 22. heinäkuuta 1528) kanssa kaksi lasta:

• Catherine Carey (n. 1524 – 15. tammikuuta 1568). Anna Kleveläisen ja Katariina Howardin hovineito. Oli naimisissa puritaani sir Francis Knollysin kanssa ja serkkunsa Elisabet I:n hovinainen. Yksi hänen tyttäristään, Lettice Knollys, oli Leicesterin jaarli Robert Dudleyn toinen vaimo. Dudley tunnettiin Elisabet I:n suosikkina.
• Henry Carey, Hunsdonin ensimmäinen paroni (4. maaliskuuta 1526 – 23. heinäkuuta 1596). Kuningatar Elisabet I aateloi hänet kruunajaistensa jälkeen ja nimitti hänet sukkanauharitarikuntaan. Hänen kuolinvuoteellaan Elisabet tarjosi hänelle myös Ormonden jaarlin titteliä, jota hän oli kauan tavoitellut, mutta hän kieltäytyi kunniasta.

Avioliitossaan William Staffordin (k. 5. toukokuuta 1566) kanssa Mary sai yhden pojan, jonka arvellaan syntyneen vuonna 1535 ja kuolleen vuonna 1545. Pariskunnalla saattoi olla myös tytär nimeltä Anne, mutta tästä ei ole varmuutta.

Jälkeläiset

Mary Boleyn on lukuisten kuuluisuuksien esiäiti, ja hänen jälkeläistensä joukossa ovat Winston Churchill, P. G. Wodehouse^[9][10], Elizabeth Bowes-Lyon, Walesin prinsessa Diana ja Yorkin herttuatar Sarah Ferguson.

Mary Boleyn kirjallisuudessa ja elokuvissa

Marya kuvattiin vuoden 1969 elokuussa Anne of the Thousand Days, jossa hänet esitettiin raskaana olevana, hylättynä ja katkerana. Elokuvassa häntä näytteli Valerie Gearon, Anna Boleynia Geneviève Bujold ja kuningasta Richard Burton.

Maryn hahmo esiintyy myös monissa kirjoissa, ja häntä ovat kuvanneet esimerkiksi Robin Maxwell kirjassa The Secret Diary of Anne Boleyn, Rosalind Miles kirjassa I, Elizabeth, Maureen Peters teoksessa The Rose of Hever, Jean Plaidy kirjassa The Lady in the Tower, Norah Lofts romaanissa Mistress Anne, Evelyn Anthony kirjassa Anne Boleyn, Wendy J. Dunn kirjassa Dear Heart, How Like You This? ja Carolyn Meyer teoksessa Young Royals: Doomed Queen Anne.

Päähenkilönä Mary on kolmessa kirjassa: Ailen Armitagen kirjassa Court Cadenza, joka julkaistiin myöhemmin nimellä The Tudor Sisters, Karen Harperin romaanissa The Last Boleyn ja Philippa Gregoryn teoksessa The Other Boleyn Girl. Gregory nimesi myöhemmin Maryn omaksi sankarittarekseen BBC:n History Magazinen haastattelussa, ja hänen romaaninsa oli bestseller, jota seurasi myöhemmin viiden kirjan sarja. Kirja on kuitenkin herättänyt keskustelua historioitsijoiden ja muiden aikakautta hyvin tuntevien lukijoiden parissa. Vuonna 2003 Gregoryn romaani sovitettiin samannimiseksi BBC:n televisioelokuvaksi ja myöhemmin vuonna 2008 teatterielokuvaksi nimellä Kuningattaren sisar. Siinä pääosia esittävät Natalie Portman Annena, Scarlett Johansson Maryna ja Eric Bana Henry VIII:tena.

Lähteet

Kirjallisuutta

• Eric Ives: The Life and Death of Anne Boleyn (2004)
• Joanna Denny: Anne Boleyn: A new life of England's tragic queen (2004)
• Karen Lindsey: Divorced Beheaded Survived: A Feminist reinterpretation of the wives of Henry VIII (1995)
• Antonia Fraser: The Wives of Henry VIII (1992)
• Alison Weir: The Six Wives of Henry VIII (1991)
• Marie-Louise Bruce: Anne Boleyn (1972)

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF 2 WorldCat 2 Kansalliset Espanja Saksa Israel Yhdysvallat Alankomaat