Lahden kaupungintalo
| Lahden kaupungintalo | |
|---|---|
 | |
| Osoite | Harjukatu 31 |
| Sijainti | Lahti |
| Koordinaatit | 60°58′49″N, 25°39′19″E |
| Valmistumisvuosi | 1912, laajennus 1935 |
| Suunnittelija | Eliel Saarinen, laajennus Kaarlo Könönen |
| Julkisivumateriaali | tiili |
| Kerrosala | 5 160 m² |
| Tilavuus | 19 950 m³ |
 | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Lahden kaupungintalo on arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelema vuonna 1912 valmistunut rakennus, joka sijaitsee Lahden keskustassa Harjukadun varrella. Tyyliltään se edustaa myöhäisjudendia. Rakennusta on laajennettu vuonna 1934 kaupunginarkkitehti Kaarlo Könösen suunnitelmien mukaan.[1] Sen tunnusmerkki on korkea kellotorni, joka tyyliltään muistuttaa Saarisen suunnittelemien Helsingin rautatieaseman (1909) ja Joensuun kaupungintalon (1914) torneja. Rakennuksessa on käytetty tummaa punatiiltä ja sisätiloissa on vahvoja värejä sekä kasviornamentteja.[2]
Museovirasto on määritellyt Lahden kaupungintalon, kauppatorin sekä Mariankadun muodostaman seremonia-akselin valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[3] Kaupungintalo on myös suojeltu asemakaavalla vuonna 1967.[1]
Historia
Lahti sai kaupunginoikeudet vuonna 1905, mutta kaupungintalon rakennuspäätös tehtiin vasta 1910, jolloin sen suunnittelusta järjestettiin kutsukilpailu. Kaupungintaloa suunniteltiin aluksi nykyiselle Alatorille, mutta arkkitehti Armas Lindgrenin lausunnon perusteella päädyttiin Mariankadun puiston jatkeena olleeseen paikkaan Salpausselän rinteellä. Sijaintia rakennetun keskustan korkeimmalla kohdalla pidettiin hyvänä, koska kaupungintalon torni näkyi mäeltä kaikkiin ilmansuuntiin.[1]
Arkkitehtikilpailun voittanut Eliel Saarinen suunnitteli kaupungintalon kokonaistaideteokseksi, jossa sisätilojen piti vastata ulkoarkkitehtuurin muotokieltä. Sisustuksessa korostuivat tummat värit ja ornamentit. Rakennusmateriaalina käytetty tummaksi poltettu tiili tuotiin Ruotsista. Kaupungintalon rakennustöihin kului rahaa enemmän kuin kaupungin tuolloinen vuosibudjetti oli. Rakennukseen sijoittuivat kaupungin ja valtion virastojen ohella palokunta, poliisilaitos sekä kaupunginkirjasto.[1] Myöhemmin kaupungintalossa oli myös Yleisradion Lahden toimitus.[2]
Sisällissodan aikana kaupungintalo oli punaisten päämajana. Lahden taistelun yhteydessä se kärsi vahinkoja saksalaisten tykistötulessa, jolloin muun muassa torni vaurioitui pahoin.[4] Kaupungintaloa laajennettiin vuonna 1934 kaupunginarkkitehti Kaarlo Könösen suunnitelmien mukaan, jolloin avoimesta pihasta tuli sisäpiha.[1] Talvisodan aikana kaupungintalo vaurioitui pahoin 27. joulukuuta 1939 tapahtuneessa ilmapommituksessa, jonka jälkeen virastot ja poliisilaitos siirrettiin Lahden yhteiskouluun, ja kellotornissa sijainnut ilmavalvonta-asema Salpausselän hyppyrimäen huipulle. Syyskuussa 1981 kaupungintalon ullakko paloi, minkä jälkeen rakennus korjattiin ja saneerattiin. Töiden valmistuttua vuonna 1985 kaupungintalon kokonaiskerrosala on nykyään 5 160 m² ja tilavuus 19 950 m³.[5][6]
Lähteet
- ↑ a b c d e Niskanen, Riitta (toim.): Selvitys Lahden kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kohteista, s. 10–11. Lahti: Lahden kaupunginmuseo, 2000. ISBN 951-84952-1-1.
- ↑ a b Maailman ja Suomen Suuratlas, s. 299. Helsinki ; Porvoo: WSOY, 1985. ISBN 951-01259-8-9.
- ↑ Lahden kaupungintalo, kauppatori ja Mariankadun seremonia-akseli Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto. Viitattu 13.1.2011.
- ↑ Toivonen, Seppo: Alustus Lahti 1918 (PDF) 13.9.2014. Suomen Sotahistoriallinen Seura. Viitattu 2.1.2022.
- ↑ Lahden kaupungintalo Lahden kaupunki. Arkistoitu 25.10.2016. Viitattu 11.9.2017.
- ↑ Lahden kaupungintalo Lahdessa.info. Arkistoitu 3.3.2016. Viitattu 25.11.2012.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lahden kaupungintalo Wikimedia Commonsissa
