Ivan Rodionov
Ivan Aleksandrovitš Rodionov (ven. Иван Александрович Родионов, 1. marraskuuta 1866 Donin kasakoiden alueen Kamyševskajan kylä – 24. tammikuuta 1940 Berliini[1]) oli venäläinen kirjailija.
Donin kasakka-aateliin kuulunut Rodionov sai kasvatuksensa sotakouluissa ja palveli kasakkajoukoissa. Vuosien 1905–1906 vallankumoustapahtumien aikana hän oli kukistamassa levottomuuksia Borovitšissa. Erottuaan palveluksesta hän meni naimisiin tehtaanomistajan tyttären kanssa ja toimi Borovitšin semstvon päällikkönä. Rodionov oli näkemyksiltään yltiöisänmaallinen monarkisti ja antisemiitti, ja hän osallistui venäläisen äärioikeiston toimintaan.[1]
Rodionovin ensimmäinen teos ilmestyi vuonna 1894. Talonpoikaiston moraalin rappiota kuvaava pienoisromaani Rikoksemme (Naše prestuplenije, 1909) herätti suurta huomiota Venäjän lisäksi myös ulkomailla. Liberaali sivistyneistö piti kirjaa törkeänä poliittisena pamflettina, mutta kriitikot ylistivät sen voimakasta kuvausta ja kieltä. Rodionovin myöhempien teosten aiheita ovat Venäjän ja Donin kasakoiden historia sekä ”juutalaisten salajuonet” Venäjän ja maailman tuhoamiseksi.[1]
Rodionov osallistui ensimmäiseen maailmansotaan rintamalehden toimittajana ja oli mukana Kornilovin kapinassa. Hän osallistui valkoisten puolella Venäjän sisällissotaan, mutta katsoi pian pelin menetetyksi ja siirtyi Turkin kautta Jugoslaviaan ja myöhemmin Berliiniin. Rodionovia väitettiin aikanaan Mihail Šolohovin Hiljaa virtaa Don -romaanin tekijäksi.[1]
Suomennettu teos
- Rikoksemme: kuvaus kansanelämästä. Suom. S. Wennelvirta. Helsinki: Yrjö Weilin & Kumpp, 1910.
Lähteet
- ↑ a b c d Russkije pisateli. 1800–1917: Biografitšeski slovar, tom 5, s. 313–315. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 2007. ISBN 978-5-85270-340-8.
| ||||||||||||||
