Dodekeeni

Dodekeeni
Tunnisteet
IUPAC-nimi 1-dodekeeni
CAS-numero 112-41-4
PubChem CID 8183
SMILES CCCCCCCCCCC=C[1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C12H24
Moolimassa 168,312 g/mol
Sulamispiste −35,2 °C[2]
Kiehumispiste 213,4 °C [2]
Tiheys 0,758 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen Ei liukene

Infobox OK

Dodekeeni eli 1-dodekeeni (C12H24) on pitkäketjuinen alkeeneihin kuuluva hiilivety. Yhdistettä käytetään pinta-aktiivisten aineiden ja eräiden muiden kemikaalien tuotannossa.

Ominaisuudet

Dodekeeni on huoneenlämpötilassa väritön makeantuoksuinen neste. Yhdiste on muiden hiilivetyjen tavoin veteen liukenematonta, mutta liukenee orgaanisiin liuottimiin, kuten etanoliin, dietyylieetteriin ja tetrakloorimetaaniin.[2][3] 1-dodekeenin leimahduspiste on 77 °C (c.c.) ja itsesyttymislämpötila 225 °C.

Valmistus ja käyttö

Dodekeenia valmistetaan petrokemianteollisuuden tuotteista kuten propeenin tri- tai tetrameereista.[2] Dodekeenista valmistetaan bentseenistä alkyloimalla pinta-aktiivisia aineita, kuten dodekyylibentseenisulfonaattia. Näitä pinta-aktiivisia aineita käytetään muun muassa puhdistusaineissa, shampoissa ja kosmetiikassa niiden hyvän vesiliukoisuuden vuoksi. Yhdistettä voidaan käyttää myös muovinpehmentimien valmistamiseen käytettävien pitkäketjuisten alkoholien valmistukseen, 1-bromidodekaanin ja eräiden muiden hajusteissa, hartseissa ja lääkkeissä käytettävien hienokemikaalien valmistukseen.[2][3][4][5][6]

Yhdistettä esiintyy semiokemikaalina eliöiden viestinnässä.

Isomeerejä

  • 2-dodekeeni, CAS-numero 1652-96-6
  • 3-dodekeeni, CAS-numero 7239-23-8
  • 4-dodekeeni, CAS-numero 2030-84-4
  • 5-dodekeeni, CAS-numero 7206-28-2
  • 6-dodekeeni, CAS-numero 7206-17-9

Lähteet

  1. ↑ 1-Dodecene – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 19.2.2014.
  2. ↑ a b c d e f Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 25. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  3. ↑ a b George W. A. Milne: Gardner’s commercially important chemicals, s. 253. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.2.2014). (englanniksi)
  4. ↑ G. R. Lappin, L. H. Nemec, J. D. Sauer & J. D. Wagner: Olefins, Higher, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 19.2.2014
  5. ↑ Kurt Kosswig: Surfactants, Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 19.2.2014
  6. ↑ Ullmann’s Fine Chemicals, s. 372. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 978-3-527-33477-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.2.2014). (englanniksi)

Aiheesta muualla

  • Dodekeenin kansainvälinen kemikaalikortti
  • Dodekeenin käyttöturvallisuustiedote, Sigma Aldrich, viitattu 28.1.2015.
  • Pherobase: Semiochemical - delta1-12Hy (englanniksi)
Alkaanit
metaani etaani propaani butaani pentaani heksaani heptaani oktaani nonaani dekaani undekaani dodekaani
CH4 C2H6 C3H8 C4H10 C5H12 C6H14 C7H16 C8H18 C9H20 C10H22 C11H24 C12H26
Alkeenit
  eteeni propeeni buteeni penteeni hekseeni hepteeni okteeni noneeni dekeeni undekeeni dodekeeni
  C2H4 C3H6 C4H8 C5H10 C6H12 C7H14 C8H16 C9H18 C10H20 C11H22 C12H24
Alkyynit
  etyyni propyyni butyyni pentyyni heksyyni heptyyni oktyyni nonyyni dekyyni undekyyni dodekyyni
  C2H2 C3H4 C4H6 C5H8 C6H10 C7H12 C8H14 C9H16 C10H18 C11H20 C12H22
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.